Menin tänään kangilla tauon jälkeen, viimeeksi niillä on ratsastettu helatorstaina laakson kilpailuissa. Hevosen perusratsastuksessa on mielestäni kuitenkin ollut korjattavaa ja hoidan tälläiset asiat mieluusti nivelillä. Kuulun vahvasti siihen ihmistyyppiin jonka mielestä ongelmat ratkotaan nivelillä ja vain hienosäädetään kangilla. Tosin kilpailuissa olen nyt pyrkinyt käyttämään kankisuitsitusta.
Treffin kanssa ei ole suurta eroa onko suussa yksi vai kaksi kuolainta mistä olen aika onnellinen. Näin ollen voin siis vaihtaa kuolaimia miten haluan ilman, että hevosesta tulee siitä syystä hankala ratsastaa. Talvikauden treenaan lähes pelkästään nivelellä ja keväällä otetaan taas kanget mukaan treenailuun. Laukassa joudun vielä olemaan kankien kanssa tarkkana sillä tykkään ratsastaa kankiohja löysänä ja etenkin isommassa laukassa ohja hölskyy pidempänä ollessaan aika ikävästi. Joudun aika paljon siinä vielä säätämään pituutta, jotta saisin ohjan sen verran lyhyeksi, ettei se heilu muttei kuitenkaan saisi myöskään yhtään kiristää.
No mutta tämän päivän ratsastukseen! Aloitin taas käynnissä taivuttelulla ja pysähdyksillä niin, että hevonen pysyi kokoajan rentona ja käveli pitkää käyntiä selän läpi. Alkuun sai kyllä vähän muistutella jalalla, että hei me oltiin menossa eteenpäin! Jatkoin heti käynnin jälkeen laukassa mitä en yleensä tee. Ratkaisu oli ilmeisesti kuitenkin onnistunut sillä hevonen oli heti alkuun vastaanottavainen ja todella taipuisa. Tein vähän taivuttelua sekä loivia kiemuroita pitkälle sivulle.
Olin NIIIN fiiliksissä hevosesta, ettei mitään rajaa! Nyt alkaa tuntua siltä, että työ on tuottanut tulosta ihan oikeasti. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin tai jotain sinne suuntaan? Ettei nyt liian helpoksi olisi mennyt niin päätin napata maneesin laidalta raipan käteen. Treffi on siis ollut älyttömän raippakammoinen, varmaan saanut kepistä joskus vähän enemmänkin ulkomailla. Alkuun pelkkä raipan mukana pitäminen sai sen hysteeriseksi. Viime kesänä pystyin jo ratsastamaan piiskan kanssa mutta koskea ei saanut ja jos koitti koskea niin aika hienot rodeot kyllä sai siitä kiitokseksi!
Nyt saa raipalla jo vähän hipaista kunhan hevosen on ratsastanut ensin rennoksi, laukassa ei kyllä vieläkään kannata kauheasti lähteä sorkkimaan; rodeot onnistuvat edelleen! No kuitenkin, päätin siis ravissa aavistuksen hipaista pyllylle ja kyllähän tyyppi otti hienosti takaset alle, jee! On se vielä vähän sen oloinen, että "apua mitä nyt" mutta ei enää koita heivata minua kyydistä tai joudu paniikkiin. Koitan hipaista vain aivan vähän ja heti kiitän kun reagoi.
Vähän meni kiireiseksi raipan käytöstä, askellus siis. Vaikka ihan vain muutamia kertoja koitin koskea, mutta täytyy vain edetä hitaasti askel askeleelta. Keventelin hevosen vielä eteenalas ja rauhoittelin sen mielestä hurjan raippaoperaation jäljiltä. Onneksi tyyppi relasi nopeasti ja päästiin vielä maastoon kävelemään loppukäynnit.
Mietin juuri talliin tullessani, että kuinka paljon Treffi on oikeasti muuttunut Suomeen tulostaan. Ennen se pakeni aina karsinan takaseinälle kun ihminen tuli karsinaan ja ryysäsi taluttaessa ylitse. Nyt jätin sen vapaana seisomaan tallin käytävälle kun riisuin sen varusteista. Siinä se tyytyväisenä chillaili kun harjasin sen vielä ja kiedoin etusiin magneettipatjat yöksi - ja siinä se seisoi vieläkin korvat hörössä kun palasin satulahuoneesta viemästä kamoja. On se vaan niin kiva hevonen!
Huomiselle en saanut sumplittua valmennusta mutta sen sijasta ystäväni lupasi tulla kuvaamaan kun ratsastan, mikä siis tarkoittaa sitä, että saan tänne lisättyä ihan uunituoretta materiaalia meistä - huippua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti