Treeniä lapsihevosten kanssa

No tietysti meni eilen taas yöhön asti! Taas oli kevyt 10h hevostelua eilen, mutta ei pidä valittaa kun on niin hienoja hevosia alla! Ja ihania ihmisiä talliporukassa joiden kanssa meinaa aina jäädä suustaan kiinni vaikka kuinka kiire olisi.

Eilen kävin siis ensin ratsastamassa Treffin. Tarkoitus oli pitää juoksutupäivä jotta olisi edes aavistuksen kevyempää, jostain hetken mielijohteesta päätin kuitenkin ratsastaa sen. Se todellakin oli virhe! Ei siis mitään dramaattista mutta hevonen oli todella väsynyt ja puhditon. Alkuun liikkui ihan kivasti mutta pian hyytyi ja ratsastus meni omalta osaltani vähän "punkemiseksi" kun hevonen ei oikein vastannut pohkeeseen. 

Ravissa tuli ihan hyviäkin pätkiä ennen väsähtämistä - meni eteen ja tuli takaisin nopeasti ja pienillä avuilla, jotain on siis mennyt senkin kupoliin. Ja voi jumalautsi! Mulla oli kerrankin puhelimessa akkua jäljellä ja apukäsiäkin tallilla jotta olisin saanut pienen pätkän videota kuvattua tänne mutta ei kun ei. Tietysti just sinä hetkenä mun puhelimen videokuvaus oli ihan tiltannut eikä sillä saanut mitään pätkää otettua, voi ARGGHH! Muutaman kuvan sain, mutta puhelimen kamera yhdistettynä maneesiin ei ole kovin herkkua :-(

Ei nyt ehkä mikään mahti kuva, mutta näettäpähän vähän millaisessa lihaskunnossa on tällä hetkellä (ja lihavuuskunnossa!)

Illasta kävin vielä ratsastamassa kaksi lapsihevosta ja yhden jo lapsi-iästä pois ehtineen kaviollisen. Vanhemman lapsihevosen kanssa harjoiteltiin siirtymisiä ja tämä raukka joutui oikeasti tekemään treenin aikana ne edelllisessä postauksessa mainitsemani 300 siirtymistä. No, ehkä ylikin. Neidillä ei meinaa oikein maltti riittää kun ei saa mennä vauhdilla ja etenkin laukannostot välikävelyllä olivat todella vaikeita. Käynti-ravi siirtymiset alkoivat luonnistua jo hienosti mutta muotoa joutuu vielä niissäkin aika paljon fiksailla. Valahtaa helposti vähän liian syvälle tai vaihtoehtoisesti siirtyy reilusti kuolaimen ylle. Mutta toimii nyt jo paljon paremmin yhteistyössä mun kanssa kuin yhteistyön alkaessa - joten siis voitto tämäkin!

Tämän 5v neidin jälkeen ratsastin mun rakkauspakkauksella eli ikäisiään reilusti jäljessä olevalla 4v tammalla. Kyseinen hevonen on todella arka ja reaktiivinen, mutta mulla on oikeastaan hyvin turvallinen ja kotoisa olo sen selässä. Se on ihan kuin Treffi kolme vuotta sitten! Sellainen honkkelikonkkeli; kehno tasapaino, ei oikein tiedä meniskö eteen vai taakse vai ehkäpä sivulle ja päätä täytyy sheikata aina välillä kun ärsyttää tai ei ymmärrä. Nyt se ei enää jännitä mua yhtään niin paljoa selässään ja saan jo laittaa jalan ihan lähelle ja vähän jo pyytääkin sillä. Laukka on sille vaikeaa kun sillä on niin hirmuisen isot liikkeet mutta niin hirmuisen vähän voimaa vielä. Mutta tyyppi teki myös pätkiä, siis ihan muutamia askelia jo ihan salonkikelpoista ravia, jeejee! Tästä on niin hyvä jatkaa taas!

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä ratsastin 8v ruunan joka onkin varsinainen opetusmestari! Löytyy temppu jos toinenkin tämän taidoista, mutta ei tämä niitä ilmaiseksi jaellut, ainakaan mun hikoilusta päätellen. Ratsastelin sen aikalailla hölkkämielessä tällä kertaa; lähinnä laukkaa ja ravia siirtymisineen. Diagonaalilla vaihtoja ja kaarevia uria joilla saa hyvin testattua onko hevosen saanut oikeasti ratsastettua läpi (tällöin taipuu hienosti kaarteiden läpi) ja täytyy kyllä myöntää, että alkuun taidettiin mennä aika suoralla hevosella kunnes sain mun jalat (taas!!!) mukaan ratsastukseen ja niillä hevosen etenemään. 

Se eilisestä, tänään Treffillä on oikeasti juoksutuspäivä jonka lisäksi Christel tulee hoitamaan hepan lihakset. Saa nähdä kuinka paljon on jumitusta kun on joutunut tekemään "kesäloman" jälkeen taas hommia. Toivottavasti oon osannut suurimmat jumit jumpata auki ratsastuksella eikä tarvitse hävetä silmiä päästä kun hevosta tutkitaan :-D

Lapsihevosia menen ratsastamaan taas huomenna. Koitan saada tänne muutamia fotoja niistäkin lähiaikoina jotta vähän näkisitte millaisilla menopeleillä nyt treenaillaan!

300 siirtymistä per ratsastuskerta

Joo, otsikkohan varmaan kertoikin jo jonkin verran. Eräs huippuratsastaja on joskus sanonut, että tulisi tehdä about 300 siirtymistä jokaisella ratsastuskerralla. Aika paljon varmaan monien mielestä, itse pääsen ehkä hyvällä tuurilla kahteen sataan. Nämä eivät siis välttämättä tarkoita askellajista toiseen siirtymisiä vaan myös askellajin sisällä tehtäviä siirtymisiä. Ja näistähän ei luonnollisesti ole mitään hyötyä - tai ainahan niistä jotain on, jos hevonen ei kulje tuntumalla ja oikein päin. Toki täytyy myös hidastaa kevyillä avuilla ja mennä eteen "helposti" ja oikeasti ponnistaa ja SIIRTYÄ askellajista toiseen eikä vain lösähtää seuraavaan askellajiin (tai askellajin sisällä kahlata eteenpäin epätasapainossa). 

Siirtymiset ovat oikeasti yksi ratsastuksen haastavimmista asioista. Täytyy pitää kevyt ja vakaa käsi samalla kuin jalka ratsastaa hevosen jokaisessa siirtymisessä ETENEMÄÄN, siirtymiset ratsatetaan aina askellajista toiseen eteenpäin - siis myös esim ravista käyntiin, hevosen on edettävä heti käynnissä eikä niin, että liike pysähtyy siirtymisessä ja sitten siitä töksähdyksestä jatketaan eteenpäin. Helppoa eikö? NOT!

Ollaan nyt siis Treffin kanssa tehty tätä nyt pari päivää sekä ratsastettu reilusti eteen, isoa laukkaa ja isoa ravia. Ei siis mitään rissat maksaan ja niska nyökkyyn meininkiä vaan rennolla pyöreällä (ja pitkäksi venyneellä!!!) ylälinjalla isoa, ilmavaa ja tahdikasta askellusta niin ravissa kuin laukassakin. Ei tämä mitään GP-meininkiä todellakaan ole, mutta tyyppi liikkuu niin hyvin kuin nyt tuolla lihaskunnolla ja meikäläisen avustuksella vaan voi. Ah, mä olen niin ylpeä taas tosta hevosesta ja ennen kaikkea myös itsestäni kun olen sen tuohon pisteeseen osannut itse kouluttaa ja ratsastaa, jee! Siis matkaahan hyvään ja oikeasti taidokkaaseen ratsastukseen on vielä niin paljon, että huhhuh! Mutta pienistä jutuista on hyvä riemuita :-)

Huomenna Treffi taitaa viettää juoksutuspäivää ja illasta menen ratsastamaan taas lapsihevosia, jee! Koitan huomenna ehtiä niistäkin vähän jotain kirjoittamaan mikäli en ole vasta yöllä kotona.

Treffin mielestä eiliset treenit oli ihan hirveen rankat! Silmät ihan ummessa vaikka talliin asti ei olla vielä päästy! Mutta onneksi mun kätevä hevosenhoitaja toiselta nimeltään äiti jaksoi tyypin kanssa vielä löntystää loppukäynnit ennen talliin pääsyä :-)

Dream Teamille uusia jäseniä

Heimoi! Pitäisi varmaan alkuun pahoitella päivityskatkoa, mutten oikeastaan sitä viitsi tehdä sillä nykyisin tunnun aloittavan kaikki tekstini sillä. On ollut kiire ja plaaplaa, sitä normaalia. Tai oikeastaan on ollut enemmän kiire kuin normaalisti ja oma elämä on todellakin muuttanut nopeasti suuntaa. En ole täällä tainnutkaan aiemmin sanoa, että olen tosiaan työskennellyt hevosalalla lähes kuusi vuotta. Lopetin heppahommat kuitenkin viime helmikuussa ja siirryin "ihanaan" siistiin sisätyöhön. Tämä ei johtunut siitä, että hevosten kanssa työskentely olisi alkanut kyllästyttämään - tai ketäpä nyt ei joskus pännisi tarpoa polviin asti lumessa hevosia tarhatessa tai raahata räntäsateessa kastuneita miljoona kiloa painavia loimia kuivumaan, mutta lähinnä siis johtui ihan muista henkilökohtaisista syistä. 

Joka tapauksessa, syyskuun alussa palaan taas takaisin hevoshommiin. Tällä kertaa tosin en pelkästään talikon varteen vaan myös ratsastamaan ihan työkseni, jee! Olen aiemminkin toki ratsastanut hevosia rahasta mutta se on lähinnä ollut sellaista sivutoimista lisätuloa (vai miten se sanotaan?) mutta nyt tämä on siis ihan normaali arkirutiini. Olen aina ollut sitä mieltä, että unelmista täytyy pitää kiinni ja sekin ajatus on todellakin lunastanut odotuksensa. Eli siis ei muuta kuin täydellä teholla kohti uusia kuvioita!

Tämä siis tarkoittaa sitä, että elokuun lopussa meikäläinen sanoo heippa helsingille ja suuntaa uusiin maisemiin, Treffi tietysti mukana! Tämän enempää en vielä uskalla paljastaa sillä mutkiahan matkaan voi aina tulla. Mikäli kaikki kuitenkin menee suunnitelmien mukaan niin meikäläinen nähdään syyskuun alussa Ypäjällä nuorten hevosten festivaaleilla muutaman uuden tuttavuuden pilottina, en malta odottaa! :-)

Ja sitten Treffiin. 

Tyyppi on pelittänyt ihan kivasti, mutta jotenkin musta siitä puuttuu sellainen aikaisempi swingi. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan, olen vähän huono selittämään kyseistä asiaa. Mutta siis, periaatteessa siis tyyppi menee ja tekee mutta sellainen täysillä suorittaminen puuttuu. Huippufiilikset ovat vaihtuneet siihen "ihan jees" meininkiin. Varmaan ovat lämpimät ilmat veroittaneet osan hevosen menohaluista ja onhan sen kesä muutenkin ollut aika hajanainen liikunnan osalta. 

Nyt se on lisäksi myös kolhinut vasemman takasensa, ei mitään isompaa mutta pientä turvotusta ja aristusta. Eläinlääkäri katsoi sen tänään samalla kun kävi antamassa Treffille rokotukset. Sovittiin, että otetaan loppuviikko iisisti ja kylmäillään jonka jälkeen katsotaan asiaa uudestaan jos ei ala näyttämään paremmalta. Ei siis ole ontunut, eilen oli aavistuksen eriparia takaa muttei varsinaista ontumista. Tänään taas liikkui puhtaasti. 

No, mihinkäs tässä olisi kiire. Järvenpään kisakutsua ei ole vieläkään avattu, kuun lopussa olisi porvoo mutta ainakin viime vuonna pohja oli todella huono. Aluemestaruudetkin jäävät väliin NHF:n päällekkäisyyden takia joten eiköhän me Treffin kanssa aleta suosiolla valmistautua treenitalveen ja kilpaillaan sitten ensikaudella!

Lisää ongelmia

Pahoittelen päivityskatkoa, mutta Treffi ei ole nyt päässyt juurikaan liikkumaan joten en ole viitsinyt/jaksanut tänne kauheasti rustailla. Saatiin irtokengät tosiaan silloin jalkoihin takaisin kiinni kuin pitikin. En kuitenkaan ollut itse paikalla tällöin ja nimeltä mainitsematon seppä oli lyönyt kengät kiinni ihan päin sanonko mitä. Lohjenneita kavioita ei ollut lainkaan siistitty vaan kengät oli vain roiskaistu nauloilla paikoilleen. Myöskään pohjallisen ja kavion väliin ei oltu laitettua silikonia ja käänteet yms oli "kiinnittämättä" kavioon. Hakkailin sitten itse illalla tallilla käänteet kavion myötäisiksi, voi terve. Ja tästäkö vielä rahastetaan? No kyllä!

Siinä meni sitten taas reilu viikko kunnes meidän ympärikengitys oli, toinen irtokengistä oli jo siihen mennessä kerennyt tipahtaa uudestaan. Saatiin siis kuitenkin tämän viikon maanantaina uudet popot jalkaan. Kengittäjä kuitenkin totesi, että huonosti laitetuista irtokengistä ja halkeamista johtuen ei hevoselle voida nyt laittaa pohjallisia niin kuin normaalisti sillä kaviot ovat liian heikot eivätkä kestä painavaa kiila-pohjallista. No eihän siinä mitään, mutta arvatkaapa kuinka outoa on hevosen liikkua "tavallisilla" kengillä kun sillä on viimeiset kaksi vuotta ollut pohjalliset! 

Ollaan nyt ratsasteltu kevyesti tiistaista eteenpäin, ei onnu mutta on selkeästi etusista arka. Käynnissä ja laukassa ei juurikaan huomaa eroa entiseen mutta ravissa liike on huomattavasti pienempää. Eilen pyöritin liinassa jotta näkisin paremmin miltä liike näyttää ja eihän se hyvältä näyttänyt. Liike näyttää mielestäni epämukavalta ravissa, oma silmä ei muutoin huomaa eroa liikkumisessa. Suuntaa vaihtaessa ei eroa sillä on mielestäni tönkkö molemmista etusista. Paska juttu mutta lohduttaa meikäläistä siinä mielessä, että könkkääminen tässä tilanteessa tuskin siis johtuu vasemman etusen nivelvammasta. Jännitys jalkaan näyttää myös tulevan ylhäältä asti joten tästäkin syystä arvioin sen johtuvan aroista kavionpohjista, jolloin se jännittää jalkaa ennen kuin se osuu maahan.

Noh, näillä mennään nyt ja katsellaan lähteekö tilanne paranemaan! Onneksi on kesä ja laitumella pehmeä pohja sekä mahdollisuus ratsastaa maneesissa jossa joustava ja pehmoinen pohja myös. Otetaan iisisti muutama viikko ja jos ei sitten lähde kulkemaan niin täytyy käväistä klinikalla näyttämässä kinttuja. Täytyy kuitenkin pitää liikunnassa nivelten takia. 

Tämä tarkoittaa siis sitä, että 20pvän kilpailut jäävät pois suunnitelmista. Seuraava startti toivottavasti Järvenpäässä 25.8 mikäli heppa kunnossa.

Meidän lihaksistosta vastaava kraniosakraaliterapeutti Christel tulee huomenna tsekkaamaan Treffin lihakset läpi, ettei varmasti kinnaa mistään ja aiheuta liikkumisongelmia :-)

Pian takas treenaamaan

Pikapäivityksen aika. Juhannus vietettiin Treffin kanssa kovin iisisti, laiduntaen ja kävelylenkeillä - rapsuteltiin ja käytiin suihkussa viilentymässä rankkojen hellepäivien jälkeen. Treffi saa lauantaina irtokenkänsä takaisin kiinni joten sitten päästään taas treenailemaan! Näin ollen meillä on siis vielä mahdollisuus osallistua kilpailuihin 20pvä heinäkuuta :) Joten nyt lauantaita odottelemaan ja tulevia ratatreenejä, jeij!

Vanha kuva meidän esteajoilta. Ei yhtään huomaa, että tyyppi tykkää hypätä!

Irtokenkiä

Noniin, eiköhän nyt ollut taas kesän ensimmäisen irtokengän aika. Eilen oli siis tarkoitus vähän ottaa kuvia meidän tuuppailusta, mutta se jäi haaveeksi tällä kertaa sillä hevoselta puuttuu oikeasta etusesta kenkä. Ilman takakenkää sillä olisi vielä voinut ratsastaa, mutta ilman toista etukenkää hevonen on aika epäbalanssissa. Sillä on siis etusissa kiilapohjalliset joten näin ollen ovat aika eriparia jos toinen on kengättä.

Eilinen meni siis ihan vain harjailun ja hevosen muun siistimisen merkeissä. Ja niin taitaa tämäkin päivä hyvin pitkälti mennä. Koitin metsästää eilen kengittäjää joka tulisi laittamaan kengän kiinni mutta tuloksetta. Tänään täytyy vielä muutamalle soitella asiasta.

Bloggailu varmaan kengän saamiseen saakka vähän hajanaista, mahdollisesti siis jopa juhannuksen yli. Tuntuu, että iso osa kengittäjistä viettää nyt lomaa näin juhannuksen aikoihin :(

Kuva Porvoon viimekesän kilpaluista, mukana meidän huippu kisahoitaja Julia. Treffiä kiinnosti kameraa enemmän Julian kädessä oleva sipsipussi!

Treeniä lepakkovuorossa

Selvennys otsikkoon; meillä sanotaan lepakkovuorolaisiksi niitä jotka lähtevät ratsastamaan iltaruokinnan jälkeen. Nykyään harrastan itse tätä hyvin usein uuden työni takia sekä myös sen takia, että kahdeksan jälkeen illalla maneesissa on huomattavasti vähemmän tungosta kuin alkuillasta. 

Menin tänään kangilla tauon jälkeen, viimeeksi niillä on ratsastettu helatorstaina laakson kilpailuissa. Hevosen perusratsastuksessa on mielestäni kuitenkin ollut korjattavaa ja hoidan tälläiset asiat mieluusti nivelillä. Kuulun vahvasti siihen ihmistyyppiin jonka mielestä ongelmat ratkotaan nivelillä ja vain hienosäädetään kangilla. Tosin kilpailuissa olen nyt pyrkinyt käyttämään kankisuitsitusta. 

Treffin kanssa ei ole suurta eroa onko suussa yksi vai kaksi kuolainta mistä olen aika onnellinen. Näin ollen voin siis vaihtaa kuolaimia miten haluan ilman, että hevosesta tulee siitä syystä hankala ratsastaa. Talvikauden treenaan lähes pelkästään nivelellä ja keväällä otetaan taas kanget mukaan treenailuun. Laukassa joudun vielä olemaan kankien kanssa tarkkana sillä tykkään ratsastaa kankiohja löysänä ja etenkin isommassa laukassa ohja hölskyy pidempänä ollessaan aika ikävästi. Joudun aika paljon siinä vielä säätämään pituutta, jotta saisin ohjan sen verran lyhyeksi, ettei se heilu muttei kuitenkaan saisi myöskään yhtään kiristää.

No mutta tämän päivän ratsastukseen! Aloitin taas käynnissä taivuttelulla ja pysähdyksillä niin, että hevonen pysyi kokoajan rentona ja käveli pitkää käyntiä selän läpi. Alkuun sai kyllä vähän muistutella jalalla, että hei me oltiin menossa eteenpäin! Jatkoin heti käynnin jälkeen laukassa mitä en yleensä tee. Ratkaisu oli ilmeisesti kuitenkin onnistunut sillä hevonen oli heti alkuun vastaanottavainen ja todella taipuisa. Tein vähän taivuttelua sekä loivia kiemuroita pitkälle sivulle. 

Olin NIIIN fiiliksissä hevosesta, ettei mitään rajaa! Nyt alkaa tuntua siltä, että työ on tuottanut tulosta ihan oikeasti. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin tai jotain sinne suuntaan? Ettei nyt liian helpoksi olisi mennyt niin päätin napata maneesin laidalta raipan käteen. Treffi on siis ollut älyttömän raippakammoinen, varmaan saanut kepistä joskus vähän enemmänkin ulkomailla. Alkuun pelkkä raipan mukana pitäminen sai sen hysteeriseksi. Viime kesänä pystyin jo ratsastamaan piiskan kanssa mutta koskea ei saanut ja jos koitti koskea niin aika hienot rodeot kyllä sai siitä kiitokseksi!

Nyt saa raipalla jo vähän hipaista kunhan hevosen on ratsastanut ensin rennoksi, laukassa ei kyllä vieläkään kannata kauheasti lähteä sorkkimaan; rodeot onnistuvat edelleen! No kuitenkin, päätin siis ravissa aavistuksen hipaista pyllylle ja kyllähän tyyppi otti hienosti takaset alle, jee! On se vielä vähän sen oloinen, että "apua mitä nyt" mutta ei enää koita heivata minua kyydistä tai joudu paniikkiin. Koitan hipaista vain aivan vähän ja heti kiitän kun reagoi. 

Vähän meni kiireiseksi raipan käytöstä, askellus siis. Vaikka ihan vain muutamia kertoja koitin koskea, mutta täytyy vain edetä hitaasti askel askeleelta. Keventelin hevosen vielä eteenalas ja rauhoittelin sen mielestä hurjan raippaoperaation jäljiltä. Onneksi tyyppi relasi nopeasti ja päästiin vielä maastoon kävelemään loppukäynnit.

Mietin juuri talliin tullessani, että kuinka paljon Treffi on oikeasti muuttunut Suomeen tulostaan. Ennen se pakeni aina karsinan takaseinälle kun ihminen tuli karsinaan ja ryysäsi taluttaessa ylitse. Nyt jätin sen vapaana seisomaan tallin käytävälle kun riisuin sen varusteista. Siinä se tyytyväisenä chillaili kun harjasin sen vielä ja kiedoin etusiin magneettipatjat yöksi - ja siinä se seisoi vieläkin korvat hörössä kun palasin satulahuoneesta viemästä kamoja. On se vaan niin kiva hevonen!

Huomiselle en saanut sumplittua valmennusta mutta sen sijasta ystäväni lupasi tulla kuvaamaan kun ratsastan, mikä siis tarkoittaa sitä, että saan tänne lisättyä ihan uunituoretta materiaalia meistä - huippua! :)

Kevyt, joustava ja tasainen käsi - helppoa eikö? NOT.

Viikonloppu on pyyhältänyt taas nopeasti ohitse ja kiirettä on ollut, huh! Perjantaina oli niin hirveä härdelli, etten kerennyt tallille lainkaan. Hevonen varmasti oli tyytyväinen viettäessään vapaapäivää kaverin kanssa laitumella. Onneksi ystäväni kävi kuitenkin tsekkaamassa hevosen voinnin sekä sen, että kaikissa jaloissa on yhä kengät. Tämä on meinaan aika mestari niiden irroittamisessa varsinkin näin laidunkaudella.

Lauantaina kävin vasta illasta ratsastamassa. Olo oli totaalisen väsynyt ja harkitsin pitkään olisiko vain pitänyt käydä maastossa hölkkäämässä mutta onneksi päätin kuitenkin pysyttäytyä treenipäivässä, se kannatti! Hevonen oli alusta alkaen hyvällä tuulella ja työmotivaatio oli ihan kympissä! Tein pitkään käyntityöskentelyä; taivuttelua, väistöjä ja erilaisia kiemuroita melko pitkällä kaulalla. Ravissa jatkettiin samalla teemalla joskin oma istunta ja käsi tuntuivat vähän epävakaammilta.

Valmennuksia on nyt ollut vähemmän lähiaikoina ja huomaan selvästi eron omassa ratsastuksessani. Käsi ei ole niin vakaa kuin ennen, en istu enää yhtä suorassa ja ratsastukseni on levottomampaa - ehkä vähän kiireistä? Koitin koko ratsastuksen ajan keskittyä siihen, että istuisin suorana jalka lähellä hevosta ja käsi hiljaa hevosen suuta mukaillen eikä muuten ole helppoa! Tein paljon ympyröitä, pitkällä sivulla avoja sekä loivia kiemuroita eli kaikkea hyvin perinteistä ja "helppoa". 

Mitä enemmän muistin keskittyä käsiini sitä paremmin hevonen kulki. Treffi on aivan äärettömän herkkä suustaan eikä siedä yhtään hidasta ja sitkeää kättä. Muttei myöskään toimi niin, että ohja lyö välillä tyhjää. On aivan järjettömän vaikeaa pitää kokoajan tasaista ja kevyttä ohjastuntumaa sekä suorittaa avut sekunninsadasosassa, huh! Ja sitten pitäisi vielä ratsastaa taivutukset läpi jalalla. Hirveästi mietittävää ja muistettavaa mutta loppujen lopuksi vain niin vähän tehtävää.

Jään toisinaan omalla kädelläni vähän passiiviseksi ja toisinaan taas säädän liikaa. Täytyisi löytää se kultainen keskitie; ja löytyyhän se välillä mutta vaatii todella paljon funtsimista vielä ja jatkuvaa itsensä muistuttelua, että "hei älä roiku siinä ohjassa, nopeammat avut, ratsasta jalalla". Joskus kun hevonen vastustaa tai en saa sitä rehellisesti taipumaan huomaan, että oma jalkani on passiivinen eikä lainkaan mukana ratsastuksessa. Se on ärsyttävää mutta nyt kun asian jo tiedostaa suurimmaksi osaksi niin sitä on huomattavasti helpompaa lähteä korjaamaan.

Mutta näistä asioista eteenpäin, tein laukkaosuuden ympyrällä taivuttaen hevosta sekä sisään, että ulos. En siis tarkoita mitää veivaamista vaan tyylillä puoli kierrosta ulos taipuneena ja puoli kierrosta taas sisälle, välissä huolellinen suoristaminen.Oikeassa laukassa tämä oli aika helppoa koska istun itse siinä suoremmassa ja lähempänä hevosta. Vasemmassa tämä on vielä vähän haasteellista sillä työnnän siinä helposti ulkokäden vähän eteen ns syötän ohjaa kun taas sisäkäsi pitää vähän turhan tiukkaa kontrollia. Näin ollen hevonen on helposti ylitaipuneena ja tällöin taas potkii takasillaan ohi painopisteen. Siksi aloitan vasempaan kierrokseen yleensä vastataivutuksella jotta saan oikean kyljen (ulkokylki) läpi ja sitä kautta voin pikkuhiljaa lähteä milli milliltä siirtämään taivutusta sisään. 

Taivutuksen vaihtaminen ympyrällä kuulostaa todella helpolta hommalta ja sitähän se onkin jos hommassa ei vaadi rehellistä taipumista ja kylkien pehmenemistä. Pyrin siihen, että hevonen on gramman kevyt ja tasaisesti molemmilla ohjilla ja taivutusta puolelta toiselle voi vaihtaa pienillä ohjas- ja pohjeavuilla ilman, että hevosen tasapaino horjuu tai laukanrytmi muuttuu. Ei ole helppoa ei! Tuli kuitenkin pirun hienoa laukkaa lopuksi ja mä istuin suorassa ja käsi jousti liikkeen mukana, superia!

Tänään mentiin vähän samalla kaavalla, eli perinteistä taivutuksen vaihtoa puolelta toiselle sekä siirtymisiä. Oli ehkä aavistuksen väsähtänyt eilisen jälkeen joten mentiin vain reilu 30min tänään. On se vaan niin hieno! Löytyi eilen ihan uusi taso hevosesta ja tänään jatkettiin edelleen tällä tasolla, whippii!

Huomenna varmaan jatketaan vielä samalla kaavalla ja tiistaiksi olen koittanut sumplia valmennusta, toivottavasti aikataulut osuvat valmentajan kanssa yhteen! :)

Juoksutus - treeniä vai lönköttelyä?

Ratsastuksessa sekä muutoinkin hevosjutuissa on paljon asioita jotka jakavat mielipiteet kahtia, osa asioista jakautuu sitäkin useampaan kannattajalohkoon. Juoksutus on yksi tälläinen asia joka jakaa todella suuresti mielipiteitä. Osa pitää juoksutusta hyödyllisenä treenimuotona kun taas osa mieltää sen lönköttelypäiväksi - laiskan ratsastajan pelastukseksi. 

Itse kuulun tähän kategoriaan joka suosii juoksutusta treenimuotona. En näe syytä "riehuttaa" hevosta liinassa enkä pidä sitä miltään osin ylimääräisen virran purkamiseen hyödyllisenä keinona. Oma hevoseni toki joskus pukittelee tai viskoo päätään liinassa mutta koen sen olevan ihan fine, sillä se tekee sen ilosta keskittyen kuitenkin pääasiallisesti työntekoon. Tätä ideaa kannatan myös ratsastaessani - kaikki ratsastamani hevoset saavat pukitella ilman, että niitä rankaistaan kunhan tämä on iloittelua. Perustan näkemykseni siihen, että työnteon tulisi olla hevoselle mieluista sillä vain iloinen hevonen voi suorittaa sataprosenttisesti. 

Riehumista johtuen muista syistä kuten kurittomuudesta en siedä hevosilta. Nämä täytyy kitkeä hevosilta pois tehden niille tilanteesta epämukava. Hevonen tekee aina sen mikä kannattaa ja oppii sitä mukaan. Hevoset eivät siis varsinaisesti sikaile eivätkä suunnittele kepposiaan vaan epämiellyttävässä tilanteessa pyrkivät aina tekemään niin kuin niille on kannattavinta. 

Noniin, menipä vähän ohi aiheen. Mutta siis, en itse käytä juoksutusta kuin todella harvoin pelkkänä liikutusmenetelmänä sillä valitettavasti monissa tilanteissa juoksutus rasittaa enemmän niveliä kuin ratsastus. Hevosta on vaikeampi korjata liinan päästä liikkumaan oikein ja tasapainossa ympyrän kaarella sekä saada liike kulkemaan kohti painopistettä. Monesti liinassa liikkuvat hevoset taipuvat väärin; vain etuosasta jolloin takajalat astuvat painopisteen ohi, näin ollen rungon on mahdotonta taipua oikein.

Tästä johtuen itse pyrin pitämään hevosen pienellä ympyrällä jolloin voin raipalla osoittamalla siirtää hevosen takaosaa sekä lapoja. En ole valitettavasti vielä niin guru (ehkä joskus tulevaisuudessa?) että pystyisin maastakäsin pitämään hevosen oikein taipuneena pitkiä aikoja mutta täytyy lähteä muutamista hyvistä askeleista ja jatkaa siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Teen maastakäsin paljon väistöjä ja siirtymisiä ja harjoittelemme raippa-apuihin vastaamista. 

Maastakäsin työskentely on todella antoisaa ja suosittelen sitä ihan kaikille! Ihan ratsastusta helpottavia perusjuttuja ovat käden/ohjan seuraaminen paineen avulla, väistöt maastakäsin pyöreällä kaulalla sekä siirtymiset, peruutukset yms. Pyöreällä kaulalla ei siis tarkoita sivuohjilla sinne kiskottua kaulaa, vaan nämä opetetaan siis ilman apuohjia. Näiden jälkeen voi harjoitella jalkojen nostelua raipalla koskemalla, auttaa pidemmälle mentäessä mm. piaffen harjoitteluun. Helppoja juttuja on myös opettaa, että selän päälle/hännäntyveen koskettaessa täytyy laskea pyllyä alemmas ja sivulle koskeminen tarkoittaa eteenpäin. 

Tekstin aiheesta joku varmaan arvasikin, että meillä oli tänään juoksutuspäivä ja näitä edellä mainittuja juttuja siis treenailtiin taas muistin virkistykseksi. Kehitystä talvesta on tullut! Silloin hevonen tuskin vastasi lainkaan taivuttaviin ja alaspäin pyytäviin otteisiin maasta ja nyt nostaa jo paikoiltaan laukan pyöreällä niskalla pyynnöstä, vau!

Tässä huippujuttu kaikille hevosen oppimisesta kiinnostuneille!

Tervetuloa kesä ja bloggailu!

Pitkästä aikaa päätin rykäistä ja alkaa rustailemaan blogia meidän yhteisistä treeneistä. Joku on ehkä joskus seuraillutkin meidän menoa aiemmista blogeistani. Nämä blogit eivät kuitenkaan sen hetkisestä elämän tilanteesta johtuen saaneet jatkoa vaan niiden päivittäminen loppui jo ajat sitten.

Nyt kuitenkin uusia tuulia ja aktiivista blogin päivittelyä, ainakin koitan pyrkiä siihen! Koitan näin alkuun rustailla tähän tiivistetysti minun ja Treffin yhteistä taivalta jotta mahdolliset uudetkin lukijat pääsevät kärryille meidän meiningistä. 

Yhteistyömme alkoi maaliskuussa 2010 kun työnantajani osti Treffin pienryhmätunteja varten opetushevoseksi. Hevonen tuli kuitenkin "postimyyntiponina" Hollannista Suomeen, eikä näin ollen ollut lainkaan sopiva siihen tarkoitukseen mihin se oli ostettu. Tällöin hevonen siirtyi minulle ratsastettavaksi ja huollettavaksi, liikutin hevosen maksua vastaan 5krt/vko. Se ei todellakaan kuulunut lempihevosiini silloin, mutta kun kerran maksettiin.. En saanut hevosta vietyä edes tarhaan ilman, että se pääsi irti ja selkään päästyäni se nousi heti pystyyn kun keräsin ohjat käteen. Taistelua kesti kolmisen kuukautta kunnes äitini ihastui hevoseen ja osti sen itselleen.

Siirryttyään äitini omistukseen se pääsi kesän alusta laitumelle lomailemaan ja aloitimme kesän puolivälissä satulaan totuttamisen uudelleen. Se vaati aikaa ja pitkää pinnaa mutta palkitsi lopulta. Kesän lopussa hevonen kantoi minut jo selässään, tosin ratsastaminen tapahtui tuolloinkin vielä liinan päässä jotta mahdolliset "räjähtämiset" saatiin pidettyä kurissa. Syyskuussa 2010 aloitimme ratsastuksen ilman liinaa.

Ratsastelimme normaalisti syksyn 2010 kevääseen 2011 asti, kävimme kahdet kilpailut. Ei niin hyvällä menestyksellä mutta tarkoituskin oli lähinnä käydä tutustumassa uusiin paikkoihin. Kesällä 2011 Treffi alkoi ontua ja jalkaa tutkittiin klinikalla; sädeluissa, polvi- sekä vuohisnivelissä oli sanomista. Hevonen piikitettiin kahdesti. Puhtaasti liikkumisesta ei ollut tietoakaan, päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi eikä valoa tunnelin päässä näkynyt. Joulukuun alussa hevonen otti ensimmäiset puhtaat raviaskeleensa.

Treenasimme lähinnä estepuolella kevään 2012 ja kilpailimme 80-100cm tasolla muutamat kilpailut. Hevonen sekosi lähes jokaisella radalla. Veryttelyssä se oli ok, mutta radalla riehuminen alkoi; se hyppi pystyyn ja kääntyili holtittomasti joka suuntaan. Toukokuun viimeisissä kisoissa olin varma, ettei hevonen ollut ihan kunnossa. 

Vein sen jälleen klinikalle jossa sen jalat tutkittiin, hevonen ei ontunut lainkaan mutta tunsin sen liikkuvan huonommin kuin normaalisti. Klinikalla katsottiin kesällä 2011 otetut kuvat jaloista joissa näkyi selkeästi NIVELRIKKO! Edellinen eläinlääkäri oli piikittäessään väittänyt hevosella olevan vain pientä kulumaa jonka ei pitäisi haitata käyttöä. En enää tiennyt pitikö minun olla vihainen vai surullinen, lääkärin väärä tuomio oli epäammattimaista ja ehdottomasti väärin mutta kyllä tuli paha mieli kun tajusi, että hevonen on varmasti kipuillut koko kevään.

Jalka hoidettiin IRAPilla (veriplasmahoito nivelille) ja hevonen vastasi tähän eläinlääkäreiden mukaan yllättävän hyvin. Siitä asti ollaan menty könkkäämättä, hevonen on todella tyytyväisen oloinen. Viime kaudella starttasimme ratoja helposta C'stä helppoon A'han, harjoituskisoista aluekisoihin. Välillä se räjähtelee ja olen joutunut keskeyttämäänkin tämän vuoksi mutta parempaan suuntaan mennään! 

Tällä kaudella aloitettiin laaksolla helatorstaina luokkana helppoA:2. Hevonen oli monien sanoin "veryttelyn voittaja" mutta radalla taas hyytyi ja kangistui kauhusta kun näki tuomarin ja aidat, gsus! Mutta super jees, että alkaa kuitenkin olla jo verkassa ratsastettavissa, radalla täytyy vielä vähän vaan hengailla. Tälle kaudelle tavoitteena saada hyviä ratoja alle helposta A'sta ja jos onni suosii niin ensikaudella siirtyä vaativaan :-)