Nyt kuitenkin uusia tuulia ja aktiivista blogin päivittelyä, ainakin koitan pyrkiä siihen! Koitan näin alkuun rustailla tähän tiivistetysti minun ja Treffin yhteistä taivalta jotta mahdolliset uudetkin lukijat pääsevät kärryille meidän meiningistä.
Yhteistyömme alkoi maaliskuussa 2010 kun työnantajani osti Treffin pienryhmätunteja varten opetushevoseksi. Hevonen tuli kuitenkin "postimyyntiponina" Hollannista Suomeen, eikä näin ollen ollut lainkaan sopiva siihen tarkoitukseen mihin se oli ostettu. Tällöin hevonen siirtyi minulle ratsastettavaksi ja huollettavaksi, liikutin hevosen maksua vastaan 5krt/vko. Se ei todellakaan kuulunut lempihevosiini silloin, mutta kun kerran maksettiin.. En saanut hevosta vietyä edes tarhaan ilman, että se pääsi irti ja selkään päästyäni se nousi heti pystyyn kun keräsin ohjat käteen. Taistelua kesti kolmisen kuukautta kunnes äitini ihastui hevoseen ja osti sen itselleen.
Siirryttyään äitini omistukseen se pääsi kesän alusta laitumelle lomailemaan ja aloitimme kesän puolivälissä satulaan totuttamisen uudelleen. Se vaati aikaa ja pitkää pinnaa mutta palkitsi lopulta. Kesän lopussa hevonen kantoi minut jo selässään, tosin ratsastaminen tapahtui tuolloinkin vielä liinan päässä jotta mahdolliset "räjähtämiset" saatiin pidettyä kurissa. Syyskuussa 2010 aloitimme ratsastuksen ilman liinaa.
Ratsastelimme normaalisti syksyn 2010 kevääseen 2011 asti, kävimme kahdet kilpailut. Ei niin hyvällä menestyksellä mutta tarkoituskin oli lähinnä käydä tutustumassa uusiin paikkoihin. Kesällä 2011 Treffi alkoi ontua ja jalkaa tutkittiin klinikalla; sädeluissa, polvi- sekä vuohisnivelissä oli sanomista. Hevonen piikitettiin kahdesti. Puhtaasti liikkumisesta ei ollut tietoakaan, päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi eikä valoa tunnelin päässä näkynyt. Joulukuun alussa hevonen otti ensimmäiset puhtaat raviaskeleensa.
Treenasimme lähinnä estepuolella kevään 2012 ja kilpailimme 80-100cm tasolla muutamat kilpailut. Hevonen sekosi lähes jokaisella radalla. Veryttelyssä se oli ok, mutta radalla riehuminen alkoi; se hyppi pystyyn ja kääntyili holtittomasti joka suuntaan. Toukokuun viimeisissä kisoissa olin varma, ettei hevonen ollut ihan kunnossa.
Vein sen jälleen klinikalle jossa sen jalat tutkittiin, hevonen ei ontunut lainkaan mutta tunsin sen liikkuvan huonommin kuin normaalisti. Klinikalla katsottiin kesällä 2011 otetut kuvat jaloista joissa näkyi selkeästi NIVELRIKKO! Edellinen eläinlääkäri oli piikittäessään väittänyt hevosella olevan vain pientä kulumaa jonka ei pitäisi haitata käyttöä. En enää tiennyt pitikö minun olla vihainen vai surullinen, lääkärin väärä tuomio oli epäammattimaista ja ehdottomasti väärin mutta kyllä tuli paha mieli kun tajusi, että hevonen on varmasti kipuillut koko kevään.
Jalka hoidettiin IRAPilla (veriplasmahoito nivelille) ja hevonen vastasi tähän eläinlääkäreiden mukaan yllättävän hyvin. Siitä asti ollaan menty könkkäämättä, hevonen on todella tyytyväisen oloinen. Viime kaudella starttasimme ratoja helposta C'stä helppoon A'han, harjoituskisoista aluekisoihin. Välillä se räjähtelee ja olen joutunut keskeyttämäänkin tämän vuoksi mutta parempaan suuntaan mennään!
Tällä kaudella aloitettiin laaksolla helatorstaina luokkana helppoA:2. Hevonen oli monien sanoin "veryttelyn voittaja" mutta radalla taas hyytyi ja kangistui kauhusta kun näki tuomarin ja aidat, gsus! Mutta super jees, että alkaa kuitenkin olla jo verkassa ratsastettavissa, radalla täytyy vielä vähän vaan hengailla. Tälle kaudelle tavoitteena saada hyviä ratoja alle helposta A'sta ja jos onni suosii niin ensikaudella siirtyä vaativaan :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti