Pian takas treenaamaan

Pikapäivityksen aika. Juhannus vietettiin Treffin kanssa kovin iisisti, laiduntaen ja kävelylenkeillä - rapsuteltiin ja käytiin suihkussa viilentymässä rankkojen hellepäivien jälkeen. Treffi saa lauantaina irtokenkänsä takaisin kiinni joten sitten päästään taas treenailemaan! Näin ollen meillä on siis vielä mahdollisuus osallistua kilpailuihin 20pvä heinäkuuta :) Joten nyt lauantaita odottelemaan ja tulevia ratatreenejä, jeij!

Vanha kuva meidän esteajoilta. Ei yhtään huomaa, että tyyppi tykkää hypätä!

Irtokenkiä

Noniin, eiköhän nyt ollut taas kesän ensimmäisen irtokengän aika. Eilen oli siis tarkoitus vähän ottaa kuvia meidän tuuppailusta, mutta se jäi haaveeksi tällä kertaa sillä hevoselta puuttuu oikeasta etusesta kenkä. Ilman takakenkää sillä olisi vielä voinut ratsastaa, mutta ilman toista etukenkää hevonen on aika epäbalanssissa. Sillä on siis etusissa kiilapohjalliset joten näin ollen ovat aika eriparia jos toinen on kengättä.

Eilinen meni siis ihan vain harjailun ja hevosen muun siistimisen merkeissä. Ja niin taitaa tämäkin päivä hyvin pitkälti mennä. Koitin metsästää eilen kengittäjää joka tulisi laittamaan kengän kiinni mutta tuloksetta. Tänään täytyy vielä muutamalle soitella asiasta.

Bloggailu varmaan kengän saamiseen saakka vähän hajanaista, mahdollisesti siis jopa juhannuksen yli. Tuntuu, että iso osa kengittäjistä viettää nyt lomaa näin juhannuksen aikoihin :(

Kuva Porvoon viimekesän kilpaluista, mukana meidän huippu kisahoitaja Julia. Treffiä kiinnosti kameraa enemmän Julian kädessä oleva sipsipussi!

Treeniä lepakkovuorossa

Selvennys otsikkoon; meillä sanotaan lepakkovuorolaisiksi niitä jotka lähtevät ratsastamaan iltaruokinnan jälkeen. Nykyään harrastan itse tätä hyvin usein uuden työni takia sekä myös sen takia, että kahdeksan jälkeen illalla maneesissa on huomattavasti vähemmän tungosta kuin alkuillasta. 

Menin tänään kangilla tauon jälkeen, viimeeksi niillä on ratsastettu helatorstaina laakson kilpailuissa. Hevosen perusratsastuksessa on mielestäni kuitenkin ollut korjattavaa ja hoidan tälläiset asiat mieluusti nivelillä. Kuulun vahvasti siihen ihmistyyppiin jonka mielestä ongelmat ratkotaan nivelillä ja vain hienosäädetään kangilla. Tosin kilpailuissa olen nyt pyrkinyt käyttämään kankisuitsitusta. 

Treffin kanssa ei ole suurta eroa onko suussa yksi vai kaksi kuolainta mistä olen aika onnellinen. Näin ollen voin siis vaihtaa kuolaimia miten haluan ilman, että hevosesta tulee siitä syystä hankala ratsastaa. Talvikauden treenaan lähes pelkästään nivelellä ja keväällä otetaan taas kanget mukaan treenailuun. Laukassa joudun vielä olemaan kankien kanssa tarkkana sillä tykkään ratsastaa kankiohja löysänä ja etenkin isommassa laukassa ohja hölskyy pidempänä ollessaan aika ikävästi. Joudun aika paljon siinä vielä säätämään pituutta, jotta saisin ohjan sen verran lyhyeksi, ettei se heilu muttei kuitenkaan saisi myöskään yhtään kiristää.

No mutta tämän päivän ratsastukseen! Aloitin taas käynnissä taivuttelulla ja pysähdyksillä niin, että hevonen pysyi kokoajan rentona ja käveli pitkää käyntiä selän läpi. Alkuun sai kyllä vähän muistutella jalalla, että hei me oltiin menossa eteenpäin! Jatkoin heti käynnin jälkeen laukassa mitä en yleensä tee. Ratkaisu oli ilmeisesti kuitenkin onnistunut sillä hevonen oli heti alkuun vastaanottavainen ja todella taipuisa. Tein vähän taivuttelua sekä loivia kiemuroita pitkälle sivulle. 

Olin NIIIN fiiliksissä hevosesta, ettei mitään rajaa! Nyt alkaa tuntua siltä, että työ on tuottanut tulosta ihan oikeasti. Hitaasti mutta varmasti eteenpäin tai jotain sinne suuntaan? Ettei nyt liian helpoksi olisi mennyt niin päätin napata maneesin laidalta raipan käteen. Treffi on siis ollut älyttömän raippakammoinen, varmaan saanut kepistä joskus vähän enemmänkin ulkomailla. Alkuun pelkkä raipan mukana pitäminen sai sen hysteeriseksi. Viime kesänä pystyin jo ratsastamaan piiskan kanssa mutta koskea ei saanut ja jos koitti koskea niin aika hienot rodeot kyllä sai siitä kiitokseksi!

Nyt saa raipalla jo vähän hipaista kunhan hevosen on ratsastanut ensin rennoksi, laukassa ei kyllä vieläkään kannata kauheasti lähteä sorkkimaan; rodeot onnistuvat edelleen! No kuitenkin, päätin siis ravissa aavistuksen hipaista pyllylle ja kyllähän tyyppi otti hienosti takaset alle, jee! On se vielä vähän sen oloinen, että "apua mitä nyt" mutta ei enää koita heivata minua kyydistä tai joudu paniikkiin. Koitan hipaista vain aivan vähän ja heti kiitän kun reagoi. 

Vähän meni kiireiseksi raipan käytöstä, askellus siis. Vaikka ihan vain muutamia kertoja koitin koskea, mutta täytyy vain edetä hitaasti askel askeleelta. Keventelin hevosen vielä eteenalas ja rauhoittelin sen mielestä hurjan raippaoperaation jäljiltä. Onneksi tyyppi relasi nopeasti ja päästiin vielä maastoon kävelemään loppukäynnit.

Mietin juuri talliin tullessani, että kuinka paljon Treffi on oikeasti muuttunut Suomeen tulostaan. Ennen se pakeni aina karsinan takaseinälle kun ihminen tuli karsinaan ja ryysäsi taluttaessa ylitse. Nyt jätin sen vapaana seisomaan tallin käytävälle kun riisuin sen varusteista. Siinä se tyytyväisenä chillaili kun harjasin sen vielä ja kiedoin etusiin magneettipatjat yöksi - ja siinä se seisoi vieläkin korvat hörössä kun palasin satulahuoneesta viemästä kamoja. On se vaan niin kiva hevonen!

Huomiselle en saanut sumplittua valmennusta mutta sen sijasta ystäväni lupasi tulla kuvaamaan kun ratsastan, mikä siis tarkoittaa sitä, että saan tänne lisättyä ihan uunituoretta materiaalia meistä - huippua! :)

Kevyt, joustava ja tasainen käsi - helppoa eikö? NOT.

Viikonloppu on pyyhältänyt taas nopeasti ohitse ja kiirettä on ollut, huh! Perjantaina oli niin hirveä härdelli, etten kerennyt tallille lainkaan. Hevonen varmasti oli tyytyväinen viettäessään vapaapäivää kaverin kanssa laitumella. Onneksi ystäväni kävi kuitenkin tsekkaamassa hevosen voinnin sekä sen, että kaikissa jaloissa on yhä kengät. Tämä on meinaan aika mestari niiden irroittamisessa varsinkin näin laidunkaudella.

Lauantaina kävin vasta illasta ratsastamassa. Olo oli totaalisen väsynyt ja harkitsin pitkään olisiko vain pitänyt käydä maastossa hölkkäämässä mutta onneksi päätin kuitenkin pysyttäytyä treenipäivässä, se kannatti! Hevonen oli alusta alkaen hyvällä tuulella ja työmotivaatio oli ihan kympissä! Tein pitkään käyntityöskentelyä; taivuttelua, väistöjä ja erilaisia kiemuroita melko pitkällä kaulalla. Ravissa jatkettiin samalla teemalla joskin oma istunta ja käsi tuntuivat vähän epävakaammilta.

Valmennuksia on nyt ollut vähemmän lähiaikoina ja huomaan selvästi eron omassa ratsastuksessani. Käsi ei ole niin vakaa kuin ennen, en istu enää yhtä suorassa ja ratsastukseni on levottomampaa - ehkä vähän kiireistä? Koitin koko ratsastuksen ajan keskittyä siihen, että istuisin suorana jalka lähellä hevosta ja käsi hiljaa hevosen suuta mukaillen eikä muuten ole helppoa! Tein paljon ympyröitä, pitkällä sivulla avoja sekä loivia kiemuroita eli kaikkea hyvin perinteistä ja "helppoa". 

Mitä enemmän muistin keskittyä käsiini sitä paremmin hevonen kulki. Treffi on aivan äärettömän herkkä suustaan eikä siedä yhtään hidasta ja sitkeää kättä. Muttei myöskään toimi niin, että ohja lyö välillä tyhjää. On aivan järjettömän vaikeaa pitää kokoajan tasaista ja kevyttä ohjastuntumaa sekä suorittaa avut sekunninsadasosassa, huh! Ja sitten pitäisi vielä ratsastaa taivutukset läpi jalalla. Hirveästi mietittävää ja muistettavaa mutta loppujen lopuksi vain niin vähän tehtävää.

Jään toisinaan omalla kädelläni vähän passiiviseksi ja toisinaan taas säädän liikaa. Täytyisi löytää se kultainen keskitie; ja löytyyhän se välillä mutta vaatii todella paljon funtsimista vielä ja jatkuvaa itsensä muistuttelua, että "hei älä roiku siinä ohjassa, nopeammat avut, ratsasta jalalla". Joskus kun hevonen vastustaa tai en saa sitä rehellisesti taipumaan huomaan, että oma jalkani on passiivinen eikä lainkaan mukana ratsastuksessa. Se on ärsyttävää mutta nyt kun asian jo tiedostaa suurimmaksi osaksi niin sitä on huomattavasti helpompaa lähteä korjaamaan.

Mutta näistä asioista eteenpäin, tein laukkaosuuden ympyrällä taivuttaen hevosta sekä sisään, että ulos. En siis tarkoita mitää veivaamista vaan tyylillä puoli kierrosta ulos taipuneena ja puoli kierrosta taas sisälle, välissä huolellinen suoristaminen.Oikeassa laukassa tämä oli aika helppoa koska istun itse siinä suoremmassa ja lähempänä hevosta. Vasemmassa tämä on vielä vähän haasteellista sillä työnnän siinä helposti ulkokäden vähän eteen ns syötän ohjaa kun taas sisäkäsi pitää vähän turhan tiukkaa kontrollia. Näin ollen hevonen on helposti ylitaipuneena ja tällöin taas potkii takasillaan ohi painopisteen. Siksi aloitan vasempaan kierrokseen yleensä vastataivutuksella jotta saan oikean kyljen (ulkokylki) läpi ja sitä kautta voin pikkuhiljaa lähteä milli milliltä siirtämään taivutusta sisään. 

Taivutuksen vaihtaminen ympyrällä kuulostaa todella helpolta hommalta ja sitähän se onkin jos hommassa ei vaadi rehellistä taipumista ja kylkien pehmenemistä. Pyrin siihen, että hevonen on gramman kevyt ja tasaisesti molemmilla ohjilla ja taivutusta puolelta toiselle voi vaihtaa pienillä ohjas- ja pohjeavuilla ilman, että hevosen tasapaino horjuu tai laukanrytmi muuttuu. Ei ole helppoa ei! Tuli kuitenkin pirun hienoa laukkaa lopuksi ja mä istuin suorassa ja käsi jousti liikkeen mukana, superia!

Tänään mentiin vähän samalla kaavalla, eli perinteistä taivutuksen vaihtoa puolelta toiselle sekä siirtymisiä. Oli ehkä aavistuksen väsähtänyt eilisen jälkeen joten mentiin vain reilu 30min tänään. On se vaan niin hieno! Löytyi eilen ihan uusi taso hevosesta ja tänään jatkettiin edelleen tällä tasolla, whippii!

Huomenna varmaan jatketaan vielä samalla kaavalla ja tiistaiksi olen koittanut sumplia valmennusta, toivottavasti aikataulut osuvat valmentajan kanssa yhteen! :)

Juoksutus - treeniä vai lönköttelyä?

Ratsastuksessa sekä muutoinkin hevosjutuissa on paljon asioita jotka jakavat mielipiteet kahtia, osa asioista jakautuu sitäkin useampaan kannattajalohkoon. Juoksutus on yksi tälläinen asia joka jakaa todella suuresti mielipiteitä. Osa pitää juoksutusta hyödyllisenä treenimuotona kun taas osa mieltää sen lönköttelypäiväksi - laiskan ratsastajan pelastukseksi. 

Itse kuulun tähän kategoriaan joka suosii juoksutusta treenimuotona. En näe syytä "riehuttaa" hevosta liinassa enkä pidä sitä miltään osin ylimääräisen virran purkamiseen hyödyllisenä keinona. Oma hevoseni toki joskus pukittelee tai viskoo päätään liinassa mutta koen sen olevan ihan fine, sillä se tekee sen ilosta keskittyen kuitenkin pääasiallisesti työntekoon. Tätä ideaa kannatan myös ratsastaessani - kaikki ratsastamani hevoset saavat pukitella ilman, että niitä rankaistaan kunhan tämä on iloittelua. Perustan näkemykseni siihen, että työnteon tulisi olla hevoselle mieluista sillä vain iloinen hevonen voi suorittaa sataprosenttisesti. 

Riehumista johtuen muista syistä kuten kurittomuudesta en siedä hevosilta. Nämä täytyy kitkeä hevosilta pois tehden niille tilanteesta epämukava. Hevonen tekee aina sen mikä kannattaa ja oppii sitä mukaan. Hevoset eivät siis varsinaisesti sikaile eivätkä suunnittele kepposiaan vaan epämiellyttävässä tilanteessa pyrkivät aina tekemään niin kuin niille on kannattavinta. 

Noniin, menipä vähän ohi aiheen. Mutta siis, en itse käytä juoksutusta kuin todella harvoin pelkkänä liikutusmenetelmänä sillä valitettavasti monissa tilanteissa juoksutus rasittaa enemmän niveliä kuin ratsastus. Hevosta on vaikeampi korjata liinan päästä liikkumaan oikein ja tasapainossa ympyrän kaarella sekä saada liike kulkemaan kohti painopistettä. Monesti liinassa liikkuvat hevoset taipuvat väärin; vain etuosasta jolloin takajalat astuvat painopisteen ohi, näin ollen rungon on mahdotonta taipua oikein.

Tästä johtuen itse pyrin pitämään hevosen pienellä ympyrällä jolloin voin raipalla osoittamalla siirtää hevosen takaosaa sekä lapoja. En ole valitettavasti vielä niin guru (ehkä joskus tulevaisuudessa?) että pystyisin maastakäsin pitämään hevosen oikein taipuneena pitkiä aikoja mutta täytyy lähteä muutamista hyvistä askeleista ja jatkaa siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Teen maastakäsin paljon väistöjä ja siirtymisiä ja harjoittelemme raippa-apuihin vastaamista. 

Maastakäsin työskentely on todella antoisaa ja suosittelen sitä ihan kaikille! Ihan ratsastusta helpottavia perusjuttuja ovat käden/ohjan seuraaminen paineen avulla, väistöt maastakäsin pyöreällä kaulalla sekä siirtymiset, peruutukset yms. Pyöreällä kaulalla ei siis tarkoita sivuohjilla sinne kiskottua kaulaa, vaan nämä opetetaan siis ilman apuohjia. Näiden jälkeen voi harjoitella jalkojen nostelua raipalla koskemalla, auttaa pidemmälle mentäessä mm. piaffen harjoitteluun. Helppoja juttuja on myös opettaa, että selän päälle/hännäntyveen koskettaessa täytyy laskea pyllyä alemmas ja sivulle koskeminen tarkoittaa eteenpäin. 

Tekstin aiheesta joku varmaan arvasikin, että meillä oli tänään juoksutuspäivä ja näitä edellä mainittuja juttuja siis treenailtiin taas muistin virkistykseksi. Kehitystä talvesta on tullut! Silloin hevonen tuskin vastasi lainkaan taivuttaviin ja alaspäin pyytäviin otteisiin maasta ja nyt nostaa jo paikoiltaan laukan pyöreällä niskalla pyynnöstä, vau!

Tässä huippujuttu kaikille hevosen oppimisesta kiinnostuneille!

Tervetuloa kesä ja bloggailu!

Pitkästä aikaa päätin rykäistä ja alkaa rustailemaan blogia meidän yhteisistä treeneistä. Joku on ehkä joskus seuraillutkin meidän menoa aiemmista blogeistani. Nämä blogit eivät kuitenkaan sen hetkisestä elämän tilanteesta johtuen saaneet jatkoa vaan niiden päivittäminen loppui jo ajat sitten.

Nyt kuitenkin uusia tuulia ja aktiivista blogin päivittelyä, ainakin koitan pyrkiä siihen! Koitan näin alkuun rustailla tähän tiivistetysti minun ja Treffin yhteistä taivalta jotta mahdolliset uudetkin lukijat pääsevät kärryille meidän meiningistä. 

Yhteistyömme alkoi maaliskuussa 2010 kun työnantajani osti Treffin pienryhmätunteja varten opetushevoseksi. Hevonen tuli kuitenkin "postimyyntiponina" Hollannista Suomeen, eikä näin ollen ollut lainkaan sopiva siihen tarkoitukseen mihin se oli ostettu. Tällöin hevonen siirtyi minulle ratsastettavaksi ja huollettavaksi, liikutin hevosen maksua vastaan 5krt/vko. Se ei todellakaan kuulunut lempihevosiini silloin, mutta kun kerran maksettiin.. En saanut hevosta vietyä edes tarhaan ilman, että se pääsi irti ja selkään päästyäni se nousi heti pystyyn kun keräsin ohjat käteen. Taistelua kesti kolmisen kuukautta kunnes äitini ihastui hevoseen ja osti sen itselleen.

Siirryttyään äitini omistukseen se pääsi kesän alusta laitumelle lomailemaan ja aloitimme kesän puolivälissä satulaan totuttamisen uudelleen. Se vaati aikaa ja pitkää pinnaa mutta palkitsi lopulta. Kesän lopussa hevonen kantoi minut jo selässään, tosin ratsastaminen tapahtui tuolloinkin vielä liinan päässä jotta mahdolliset "räjähtämiset" saatiin pidettyä kurissa. Syyskuussa 2010 aloitimme ratsastuksen ilman liinaa.

Ratsastelimme normaalisti syksyn 2010 kevääseen 2011 asti, kävimme kahdet kilpailut. Ei niin hyvällä menestyksellä mutta tarkoituskin oli lähinnä käydä tutustumassa uusiin paikkoihin. Kesällä 2011 Treffi alkoi ontua ja jalkaa tutkittiin klinikalla; sädeluissa, polvi- sekä vuohisnivelissä oli sanomista. Hevonen piikitettiin kahdesti. Puhtaasti liikkumisesta ei ollut tietoakaan, päivät muuttuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi eikä valoa tunnelin päässä näkynyt. Joulukuun alussa hevonen otti ensimmäiset puhtaat raviaskeleensa.

Treenasimme lähinnä estepuolella kevään 2012 ja kilpailimme 80-100cm tasolla muutamat kilpailut. Hevonen sekosi lähes jokaisella radalla. Veryttelyssä se oli ok, mutta radalla riehuminen alkoi; se hyppi pystyyn ja kääntyili holtittomasti joka suuntaan. Toukokuun viimeisissä kisoissa olin varma, ettei hevonen ollut ihan kunnossa. 

Vein sen jälleen klinikalle jossa sen jalat tutkittiin, hevonen ei ontunut lainkaan mutta tunsin sen liikkuvan huonommin kuin normaalisti. Klinikalla katsottiin kesällä 2011 otetut kuvat jaloista joissa näkyi selkeästi NIVELRIKKO! Edellinen eläinlääkäri oli piikittäessään väittänyt hevosella olevan vain pientä kulumaa jonka ei pitäisi haitata käyttöä. En enää tiennyt pitikö minun olla vihainen vai surullinen, lääkärin väärä tuomio oli epäammattimaista ja ehdottomasti väärin mutta kyllä tuli paha mieli kun tajusi, että hevonen on varmasti kipuillut koko kevään.

Jalka hoidettiin IRAPilla (veriplasmahoito nivelille) ja hevonen vastasi tähän eläinlääkäreiden mukaan yllättävän hyvin. Siitä asti ollaan menty könkkäämättä, hevonen on todella tyytyväisen oloinen. Viime kaudella starttasimme ratoja helposta C'stä helppoon A'han, harjoituskisoista aluekisoihin. Välillä se räjähtelee ja olen joutunut keskeyttämäänkin tämän vuoksi mutta parempaan suuntaan mennään! 

Tällä kaudella aloitettiin laaksolla helatorstaina luokkana helppoA:2. Hevonen oli monien sanoin "veryttelyn voittaja" mutta radalla taas hyytyi ja kangistui kauhusta kun näki tuomarin ja aidat, gsus! Mutta super jees, että alkaa kuitenkin olla jo verkassa ratsastettavissa, radalla täytyy vielä vähän vaan hengailla. Tälle kaudelle tavoitteena saada hyviä ratoja alle helposta A'sta ja jos onni suosii niin ensikaudella siirtyä vaativaan :-)