Ratsastuksessa sekä muutoinkin hevosjutuissa on paljon asioita jotka jakavat mielipiteet kahtia, osa asioista jakautuu sitäkin useampaan kannattajalohkoon. Juoksutus on yksi tälläinen asia joka jakaa todella suuresti mielipiteitä. Osa pitää juoksutusta hyödyllisenä treenimuotona kun taas osa mieltää sen lönköttelypäiväksi - laiskan ratsastajan pelastukseksi.
Itse kuulun tähän kategoriaan joka suosii juoksutusta treenimuotona. En näe syytä "riehuttaa" hevosta liinassa enkä pidä sitä miltään osin ylimääräisen virran purkamiseen hyödyllisenä keinona. Oma hevoseni toki joskus pukittelee tai viskoo päätään liinassa mutta koen sen olevan ihan fine, sillä se tekee sen ilosta keskittyen kuitenkin pääasiallisesti työntekoon. Tätä ideaa kannatan myös ratsastaessani - kaikki ratsastamani hevoset saavat pukitella ilman, että niitä rankaistaan kunhan tämä on iloittelua. Perustan näkemykseni siihen, että työnteon tulisi olla hevoselle mieluista sillä vain iloinen hevonen voi suorittaa sataprosenttisesti.
Riehumista johtuen muista syistä kuten kurittomuudesta en siedä hevosilta. Nämä täytyy kitkeä hevosilta pois tehden niille tilanteesta epämukava. Hevonen tekee aina sen mikä kannattaa ja oppii sitä mukaan. Hevoset eivät siis varsinaisesti sikaile eivätkä suunnittele kepposiaan vaan epämiellyttävässä tilanteessa pyrkivät aina tekemään niin kuin niille on kannattavinta.
Noniin, menipä vähän ohi aiheen. Mutta siis, en itse käytä juoksutusta kuin todella harvoin pelkkänä liikutusmenetelmänä sillä valitettavasti monissa tilanteissa juoksutus rasittaa enemmän niveliä kuin ratsastus. Hevosta on vaikeampi korjata liinan päästä liikkumaan oikein ja tasapainossa ympyrän kaarella sekä saada liike kulkemaan kohti painopistettä. Monesti liinassa liikkuvat hevoset taipuvat väärin; vain etuosasta jolloin takajalat astuvat painopisteen ohi, näin ollen rungon on mahdotonta taipua oikein.
Tästä johtuen itse pyrin pitämään hevosen pienellä ympyrällä jolloin voin raipalla osoittamalla siirtää hevosen takaosaa sekä lapoja. En ole valitettavasti vielä niin guru (ehkä joskus tulevaisuudessa?) että pystyisin maastakäsin pitämään hevosen oikein taipuneena pitkiä aikoja mutta täytyy lähteä muutamista hyvistä askeleista ja jatkaa siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Teen maastakäsin paljon väistöjä ja siirtymisiä ja harjoittelemme raippa-apuihin vastaamista.
Maastakäsin työskentely on todella antoisaa ja suosittelen sitä ihan kaikille! Ihan ratsastusta helpottavia perusjuttuja ovat käden/ohjan seuraaminen paineen avulla, väistöt maastakäsin pyöreällä kaulalla sekä siirtymiset, peruutukset yms. Pyöreällä kaulalla ei siis tarkoita sivuohjilla sinne kiskottua kaulaa, vaan nämä opetetaan siis ilman apuohjia. Näiden jälkeen voi harjoitella jalkojen nostelua raipalla koskemalla, auttaa pidemmälle mentäessä mm. piaffen harjoitteluun. Helppoja juttuja on myös opettaa, että selän päälle/hännäntyveen koskettaessa täytyy laskea pyllyä alemmas ja sivulle koskeminen tarkoittaa eteenpäin.
Tekstin aiheesta joku varmaan arvasikin, että meillä oli tänään juoksutuspäivä ja näitä edellä mainittuja juttuja siis treenailtiin taas muistin virkistykseksi. Kehitystä talvesta on tullut! Silloin hevonen tuskin vastasi lainkaan taivuttaviin ja alaspäin pyytäviin otteisiin maasta ja nyt nostaa jo paikoiltaan laukan pyöreällä niskalla pyynnöstä, vau!
Tässä huippujuttu kaikille hevosen oppimisesta kiinnostuneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti